Perusteet haltuun!

Kirjoitin ketun pillityksen perusteista artikkelin Suomen Metsästäjäliiton Jahti-lehteen 1/2013. Julkaisen nyt alkuperäisen version tuosta artikkelista.
Ketun pillitys - perusasioiden äärellä

2000-luvun alkua leimasi houkuttelupyynnin voimakas, buumimainen esiin marssi. Erityisesti ketun pillitys nousi suuria tunteita herättäväksi keskustelun aiheeksi ympäri maatamme. Sittemmin suurin osa pilleistä sammui lopullisesti piirongin laatikoihin ja asekaappien pohjalle kauppamiesten humpuukina, pelkkänä markkinakikkana – turhaan.

Korkealta pillittäjä näkee kauas

Tuloksellisen houkuttelupyynnin onnistumisen ainekset avautuvat kolmesta suunnasta: Miten hyvin metsästäjä pystyy paikallistamaan ketun, kykenee luomaan sille turvallisen ja helpon lähestymiskäytävän houkuttelupaikalle ja miten hyvin metsästäjä kykenee itsensä hävittämään ketun tietoisuudesta. Kun nämä kolme asiaa saadaan kohtaamaan, syntyy ketun pillityksen taito. Pilli on vain viimeinen silaus.

Pelkkä oletus ei yleensä riitä

Kettu on mestari sopeutumaan elinympäristönsä asettamiin vaatimuksiin. Tiheimmät kettukannat keskittyvät elinympäristöihin, jotka tarjoavat ketulle helpoimmat olosuhteet ravinnon saamiselle, hyvät puitteet lisääntymiselle sekä turvaa. Houkuttelupyynnin kannalta tämä on erityisen merkittävää, sillä se paljastaa ketun luonteesta ja käytöksestä paljon. Pyyntitavassa onkin kyse siitä kuinka hyvin tunnet ketun biologiaa ja käyttäytymistä. Myös alueellinen tuntemus on avain asemassa, jonka vuoksi alkutiedustelun tärkeyttä ei voi olla liikaa korostamatta.

Elinympäristössään kettu suosii reheviä, rikkonaisia ja monipuolisia maastoja. Ketun liikkuminen on suhteellisen sidonnaista vuoden aikaan ja sääoloihin. Sydänmaiden ketuissa on selkeästi havaittavissa liikehdintää lähemmäs ihmisasutuksia ja muita paikkoja, jotka tarjoavat ravintoa talven ajaksi. Kettu hyötyy ihmisestä ja oppii viisaana eläimenä hyödyntämään mahdollisuuksia. Teuras- ja kotitalousjätteet kutsuvat kettuja, koiran ja kissan ruokakupit tyhjenevät yön aikana, verkko- ja pilkkiavannoille ilmestyy öisen kulkijan jäljet ja ruokintapaikoilla repo vaanii pienempiä saaliseläimiä. Myös luonto järjestää ketulleen luonnollisia ruoka-aittoja.

Liikkuessaan kettu valitsee yleensä helppokulkuisimman ja turvallisimman reitin. Se varoo kastumista ja syvää hangessa tarpomista. Sadesään se mielellään viettää katon alla; ladossa tai luolassa. Käytännössä kettu liikkuu mieluiten ojia, niiden reunoja, teitä, polkuja yms. pitkin säästääkseen voimavarojaan olemassa olonsa takuuksi.

Houkuttelupyytäjä takaa huolellisella valmistautumisellaan, että kettu on aktiivinen ja suhteellisen lähellä houkuttelupaikkaa itse metsästystilanteessa.

Ylivoimainen aistikoneisto

Ketun kuulo-, näkö- ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet. Haaskalle saapuva kettu pakenee välittömästi pienestäkin metsästäjän aiheuttamasta äänestä. Ajossa passimiestä kohden laukkaava kettu muuttaa suuntaansa varomattomasta aseen nostosta ja huolimattomasti asetettuun jalkanaruun kettu harvoin astuu. Ketun havainnointikyky on uskomaton. Nämä faktat unohdetaan vallan ketun houkuttelupyynnissä. Maassamme on uskomattoman paljon kokemusperäistä tietoa ketun pyynnistä ja sen vaativuudesta. Tätä tietoa tulisi varauksetta soveltaa myös houkuttelupyyntiin.

Valitulle houkuttelupaikalle ei siirrytä auton ovet paukkuen, puhellen, taskulampulla valotellen tai muutenkaan itseä ketulle paljastaen, vaan kaikki tapahtuu hienovaraisesti ja huomaamatta. Luonnonrauhan rikkomattomuus tuo myös muita elämyksiä ja kokemuksia varovaisesti liikkuvalle metsästäjälle ketun metsästyksen ohella.

Kohti jahtimaita

Passin valinta ja sinne saapuminen kannattaa suunnitella jo ennakkoon kartasta, ilmakuvasta tai vaikkapa käymällä aikaisemmin paikan päällä. Sääolot, lähinnä tuulen suunta, asettavat paikan passitukselle kuhunkin tilanteeseen sopivia vaatimuksia. Ketun katsekenttä on jonkin verran alaspäin suuntautuva, joten korkeampi kohta suhteessa muuhun ympäröivään maastoon häivyttää metsästäjän ketun silmistä ja antaa metsästäjälle itselleen enemmän näkyvyyttä. Mitä aikaisemmin lähestyvä eläin havaitaan, sen suuremmat mahdollisuudet ovat onnistumiselle. Passivalinnassa on kuitenkin muistettava, ettei metsästäjän siluetti paljastu ketulle. Tyhjää taustaa vasten metsästäjän varovaisetkin liikkeet näkyvät kauas - liike paljastaa sekä ketun että metsästäjän.

Jokainen houkuteltu petoeläin kiertää aikanaan alatuulen puolelle tunnistaakseen äänen aiheuttajan. Kettu voi tehdä hajuaistilla varmistuksen useiden satojen metrien päästä, tai vasta viime hetkillä. Ihmisen haju aiheuttaa välittömästi pakoreaktion. On tärkeää, että alatuulen puolta pystytään tarkkailemaan koko houkuttelun ajan. Pääsääntöisesti passittajan tulee tarkkailla kaikkia mahdollisia ketun luonnollisia kulkupaikkoja.

Pilleistä

Ketun houkuttelupyynti tarkoittaa lähinnä äänellä tapahtuvaa ketun houkuttelua ampumaetäisyydelle, saaliseläintä tai kettua imitoiden. Houkutteluääni voidaan tehdä esimerkiksi huulia tai kämmen pohjaa imemällä, styrox-palalla ja lasipinnalla tai ketun houkutteluun tarkoitettuja pillejä ja soittimia apuna käyttäen. Ketun ravinto koostuu laajasti kasveista, hedelmistä ja marjoista, hyönteisten kautta myyriin, jäniksiin, lintuihin ja jopa pienten hirvieläinten vasoihin. Itse olen havainnut korkeampien äänien olevan tehokkaampia kettujen houkuttelijoita. Lisäksi jäniksen hätähuuto on selkeästi uroskettujen mieleen, kun taas naarasketut ovat tyypillisempiä tulijoita käytettäessä etenkin hiiri- ja jyrsijäpillejä. Ketulta itseltään on kyetty tutkimusten avulla erottamaan yli 28 erilaista ääntä ja äännähdystä.

Pillit jaetaan avoimen kielen (open reed) ja suljetun kielen (closed reed) pilleihin sekä whistleihin (fox whistle). Äänellä houkuttelemisen lisäapuna voidaan käyttää myös kaaveita, jotka ovat motorisesti tai tuulen avulla liikkuvia, useimmiten turkiksesta valmistettuja, ”saaliseläimiä”. Kettupillit voidaan jaotella vielä jänis-, lintu-, myyrä- ja ketunääni pilleihin. Lisäksi ketun houkuttelussa voidaan käyttää apuna esimerkiksi varislintujen ja oravan varoitusääniä, etenkin jälkimmäinen toimii varsin hyvin epäilevälle ketulle, joka ei meinaa uskaltautua näreikön suojista esille. Ketun houkuttelupyynnin alkuun pääsee varsin pienellä alkusijoituksella.

Ketun houkuttelijan täytyy sulautua maastoon vaatetuksellaan. Tummaa taustaa vasten ei voi käyttää lumipukua ja toisin päin. Etenkin talvinen maisema on varsin pysähtyneen oloinen, stabiili. Siten vaatetuksenkin täytyy pysyä myös tuulessa elottomana. Houkuttelijan kannattaa maastoon sulautuvan asusteen lisäksi suojata kädet ja kasvot, sekä naamioida ase. Henkilökohtaisesti tekemäni kenttätestin nojalla uskallan asiaa suositella.

Pillityksestä

Metsästysalueen erityispiirteet asettavat pillityksen kestolle rajat. Pääasiallisesti pillitys aloitetaan 5-10 minuutin täydellisen hiljaisuuden jälkeen passipaikalla. Puhallussarjalla kestää noin 10–30 sekuntia. Tämän jälkeen odotetaan 1-5 minuuttia ja puhalletaan uusi sarja ilmoille. Tällä tavalla edetään 20–45 minuuttia, jonka jälkeen vaihdetaan pillityspaikkaa, äänettömästi, vähintään 300 metriä edelliseltä passipaikalta.  Pienillä, rikkonaisilla, metsästysalueilla ketun houkuttelupyynti on ”ootto-onkimaista” odottelua. Tässä tekniikassa odotetaan tietyllä paikalla alueelle saapuvia petoja. Passitukset voivat olla pitkiä, jopa usean tunnin mittaisia. Viimeisen pillityssarjan jälkeen, ennen paikan vaihtoa, on erityisen tärkeää tarkkailla vielä hetki mahdollisia myöhäisiä saapujia.

Houkuttelun pettämä kettu ilmestyy yleensä kuin aave paikalle. Eläimen liike on ainoa monesti joka paljastaa lähestyvän ketun. Käytös voi olla röyhkeää tai hyvin varovaista, epäilevän kaltaista. Jokainen kettu on erilainen, siten myös käytös vaihtelee suunnattomasti. Tässä vaiheessa metsästäjä ei missään tapauksessa saa tehdä äkillisiä liikkeitä, vaan ase nousee poskelle hidastettuna. Nopea nosto aiheuttaa ketussa välittömän pakoreaktion, yleensä ampuja ei tuohon vauhtiin ehdi mukaan.

Vastoin yleistä uskomusta pillitys toimii tehokkaana metsästysmuotona ympäri vuoden, jopa ketun kiima-aikana. Eri vuoden aikoina olosuhteet asettavat omat rajansa tehokkaalle pyynnille. Kiima-aikana erityisesti ketun omalla äänellä houkuttelu kannattaa, mutta myös perinteisemmät äänet ovat tehokkaita. Kiima-aikana tuplien, jopa triplojen, mahdollisuus on suuri.

Vuorokauden ajoista parhaita pyyntiaikoja ovat ne hetket jotka kettu itse on aktiivinen. Käytännössä onnistua voi ympäri vuorokauden. Pääasiallisesti pyynti kannattaa keskittää aamu- ja iltahämärään, sekä yöhön, mikäli lumivaippa ja mahdollinen kuu, tarjoaa riittävästi näkyvyyttä pyytäjälle.

Vesisade ja voimakas auringon valo ja lämmön kohoaminen saa eläimen haluttomaksi houkuttelulle. Kova tuuli taas hävittää pillin äänen kuuluvuutta. Tyynellä säällä äänet kuuluvat kauas, yleensä myös ne äänet, jotka eivät saisi ketulle asti kuulua. Etenkin talvisaikaan vallitsevan sään muutoskohdat saavat eläimet aktiivisiksi. Lämpötilan selkeä kohoaminen tai kiristyminen on pillittäjän tähtihetki.

Pillittäjä on löytänyt toimivan tyylinsä

Kaikki pedot reagoivat pilliin, joten myös hämärässä pitää kyetä eläin tunnistamaan. Itselleni merkillisimmät paikalle saapujat ovat olleet spanieli, kissa, valkohäntäpeura, rusakko ja saukko. Isot petolinnut, kuten huuhkaja, voi iskeä äänen pettämänä houkuttelijaan, joten tiettyä varovaisuutta on syytä noudattaa.

Kettuna ketun nahoissa?

Ketun metsästyksessä ei mielestäni koskaan voi korostaa liikaa varovaisuutta ja valmistautumista. Ketun metsästyksen taito kehittyy parhaiten metsästämällä, käytännössä. Tärkeää on löytää se oma, onnistumisia tuova houkuttelupyyntitekniikka. Teoriaa on hyvä tankata kokemusten tueksi, varsinkin innostuksen lisääntyessä.  Internetistä löytyy runsaasti informaatiota petojen houkuttelupyynnistä. Suomenkielisenä aiheesta on kirjoitettu varsin vähän, joskin asia korjaantuneen kuluvan vuoden aikana. Suosittelen tutustumaan myös houkuttelupyynti.fi -ryhmäämme facebookissa.

Kansanperinteessä kettu on viekkauden ja juonittelevan mielen symboli. Tuliketun, eli tulikon, kaataja kohtaisi rikkautta, kuuluisuutta ja onnea. Sen sijaan, että jahtaisimme pilleinemme salaperäistä, tulihäntäistä kettua, voimme tarkastaa strategiamme ja metsästystaitomme todellisen luonteen kulttuuriperinnöstämme. Kansanperinteessä asuu viisaus joka narisevalla reppujakkaralla unohtuu. Kettu on viekas selviytyjä, aistikoneisto, jota kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjaavat kolme asiaa: ravinto, turvallisuus ja lisääntyminen.