Ketun pillitys, osa 2

 Noniin, nyt on uusi toiminnallinen julkaisu tarjolla blogin lukijoille. Tämä kyseinen setti on varmasti allekirjoittaneen "Once in Lifetime" -hetkistä ja piirtyy sielun sopukoihin ikuisiksi ajoiksi. Video on kuvattu samana viikonloppuna kuin sen edeltäjä ja tuleva, kolmas osa.

Nautinnollisia katseluhetkiä!

Ketun rauhoitusaika muuttuu!

Ketun rauhoitusaika muuttuu maassamme 1.11.2014 alkaen seuraavasti:

Kettu: Lapin maakunnassa toukokuun 1 päivästä heinäkuun 31 päivään ja muualla maassa huhtikuun 15 päivästä heinäkuun 31 päivään

16.10.2014/816:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2014.

Lainaus: Finlex

Toistaiseksi ei ole päivitetty asetukseen asti, käsittääkö rauhoitus myös uroksen, mutta tiettävästi näin tulee käymään. 

Ketun vuosi

Ketun houkuttelumetsästyksessä on erittäin tärkeää olla tietoinen siitä, mitä ketun maailmassa vuoden aikana tapahtuu. Tänään sattui silmääni brittiläiseltä foorumilta erinomainen otanta siitä, mikä on ketun keskimäärin vuosirytmi kuukausittaiseen kalenteriin jaoteltuna.

Kyseistä kalenteria ei pidä lukea kuin piru sitä kuuluisaa kirjaa, vaan se on suurpiiteinen kuvaus aiheesta. Lisäksi vuosirytmiin vaikuttaa maamme pohjoinen sijainti. Varsinkin ketun kiima-ajan "piikki" osuu maamme eteläosissa helmi-maaliskuulle, riippuen vallitsevista sääoloista. Kiima-ajan ensimmäiset merkit ovat kuitenkin monesti havaittavissa jo joulukuun lopussa.

Ketun pillityksen perusteet, osa 1

Seuraavassa videossa käyn läpi pillityksen perusteita käytännössä. Lisäksi video havainnollistaa epäilevän ketun käytöstä.

Toivottavasti videosta on hyötyä harrastajille!

Pillityksen perusteet

Jahti-lehden numerossa 3/2014 julkaistiin kirjoitukseni "Pillityksen perusteet". Tuo artikkeli käsittelee kaikkien puhallettavien houkutuspillien perusteita eli hengitystekniikkaa, otetta pillistä, pillien huoltoa jne.

Suosittelen tutustumaan tähän kirjoitukseen, että ymmärrys pillin kokonaisvaltaiseen hallintaan laajenee.

Voit lukea kyseisen artikkelin Jahti-lehden sähköisestä versiosta. Artikkeli löytyy sivulta 32-33.

Lisäksi tälle viikolle on aikataulutettu muutama video julkaistavaksi näillä sivuilla.

Kesäloma ketun pillityksen suhteen päättyi viime perjantaina. Kuvasin ystäväni kanssa pillityspätkiä muutamana päivänä Varsinais-Suomessa. Luulen että tuosta materiaalista löytyy hyvää matskua niille, jotka kysyvät "miten?".

Viime maanantain yhden setin illan lopputulos alla olevan kuvan mukainen. Pari vuotias uroskettu pärähti ylätuulesta muutamaan metriin pimeässä. Tällä hetkellä on erittäin osuva aika pillitykselle ja pillityksen harjoittelulle. Nuoret eläimet ovat hyviä kohteita ja puidut pellot eivät tarjoa eläimille suojaa. Vastaavasti sänkipellot tarjoaa helpon kulkuväylän eläimelle ja metsästäjälle näkyvyyttä niin hyvässä kuin pahassakin.

Itse keskitän pyyntiä hiirestyspaikoille ja pentupesien läheisyyteen muun muassa.

Perusteet haltuun!

Kirjoitin ketun pillityksen perusteista artikkelin Suomen Metsästäjäliiton Jahti-lehteen 1/2013. Julkaisen nyt alkuperäisen version tuosta artikkelista.
Ketun pillitys - perusasioiden äärellä

2000-luvun alkua leimasi houkuttelupyynnin voimakas, buumimainen esiin marssi. Erityisesti ketun pillitys nousi suuria tunteita herättäväksi keskustelun aiheeksi ympäri maatamme. Sittemmin suurin osa pilleistä sammui lopullisesti piirongin laatikoihin ja asekaappien pohjalle kauppamiesten humpuukina, pelkkänä markkinakikkana – turhaan.

Korkealta pillittäjä näkee kauas

Tuloksellisen houkuttelupyynnin onnistumisen ainekset avautuvat kolmesta suunnasta: Miten hyvin metsästäjä pystyy paikallistamaan ketun, kykenee luomaan sille turvallisen ja helpon lähestymiskäytävän houkuttelupaikalle ja miten hyvin metsästäjä kykenee itsensä hävittämään ketun tietoisuudesta. Kun nämä kolme asiaa saadaan kohtaamaan, syntyy ketun pillityksen taito. Pilli on vain viimeinen silaus.

Pelkkä oletus ei yleensä riitä

Kettu on mestari sopeutumaan elinympäristönsä asettamiin vaatimuksiin. Tiheimmät kettukannat keskittyvät elinympäristöihin, jotka tarjoavat ketulle helpoimmat olosuhteet ravinnon saamiselle, hyvät puitteet lisääntymiselle sekä turvaa. Houkuttelupyynnin kannalta tämä on erityisen merkittävää, sillä se paljastaa ketun luonteesta ja käytöksestä paljon. Pyyntitavassa onkin kyse siitä kuinka hyvin tunnet ketun biologiaa ja käyttäytymistä. Myös alueellinen tuntemus on avain asemassa, jonka vuoksi alkutiedustelun tärkeyttä ei voi olla liikaa korostamatta.

Elinympäristössään kettu suosii reheviä, rikkonaisia ja monipuolisia maastoja. Ketun liikkuminen on suhteellisen sidonnaista vuoden aikaan ja sääoloihin. Sydänmaiden ketuissa on selkeästi havaittavissa liikehdintää lähemmäs ihmisasutuksia ja muita paikkoja, jotka tarjoavat ravintoa talven ajaksi. Kettu hyötyy ihmisestä ja oppii viisaana eläimenä hyödyntämään mahdollisuuksia. Teuras- ja kotitalousjätteet kutsuvat kettuja, koiran ja kissan ruokakupit tyhjenevät yön aikana, verkko- ja pilkkiavannoille ilmestyy öisen kulkijan jäljet ja ruokintapaikoilla repo vaanii pienempiä saaliseläimiä. Myös luonto järjestää ketulleen luonnollisia ruoka-aittoja.

Liikkuessaan kettu valitsee yleensä helppokulkuisimman ja turvallisimman reitin. Se varoo kastumista ja syvää hangessa tarpomista. Sadesään se mielellään viettää katon alla; ladossa tai luolassa. Käytännössä kettu liikkuu mieluiten ojia, niiden reunoja, teitä, polkuja yms. pitkin säästääkseen voimavarojaan olemassa olonsa takuuksi.

Houkuttelupyytäjä takaa huolellisella valmistautumisellaan, että kettu on aktiivinen ja suhteellisen lähellä houkuttelupaikkaa itse metsästystilanteessa.

Ylivoimainen aistikoneisto

Ketun kuulo-, näkö- ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet. Haaskalle saapuva kettu pakenee välittömästi pienestäkin metsästäjän aiheuttamasta äänestä. Ajossa passimiestä kohden laukkaava kettu muuttaa suuntaansa varomattomasta aseen nostosta ja huolimattomasti asetettuun jalkanaruun kettu harvoin astuu. Ketun havainnointikyky on uskomaton. Nämä faktat unohdetaan vallan ketun houkuttelupyynnissä. Maassamme on uskomattoman paljon kokemusperäistä tietoa ketun pyynnistä ja sen vaativuudesta. Tätä tietoa tulisi varauksetta soveltaa myös houkuttelupyyntiin.

Valitulle houkuttelupaikalle ei siirrytä auton ovet paukkuen, puhellen, taskulampulla valotellen tai muutenkaan itseä ketulle paljastaen, vaan kaikki tapahtuu hienovaraisesti ja huomaamatta. Luonnonrauhan rikkomattomuus tuo myös muita elämyksiä ja kokemuksia varovaisesti liikkuvalle metsästäjälle ketun metsästyksen ohella.

Kohti jahtimaita

Passin valinta ja sinne saapuminen kannattaa suunnitella jo ennakkoon kartasta, ilmakuvasta tai vaikkapa käymällä aikaisemmin paikan päällä. Sääolot, lähinnä tuulen suunta, asettavat paikan passitukselle kuhunkin tilanteeseen sopivia vaatimuksia. Ketun katsekenttä on jonkin verran alaspäin suuntautuva, joten korkeampi kohta suhteessa muuhun ympäröivään maastoon häivyttää metsästäjän ketun silmistä ja antaa metsästäjälle itselleen enemmän näkyvyyttä. Mitä aikaisemmin lähestyvä eläin havaitaan, sen suuremmat mahdollisuudet ovat onnistumiselle. Passivalinnassa on kuitenkin muistettava, ettei metsästäjän siluetti paljastu ketulle. Tyhjää taustaa vasten metsästäjän varovaisetkin liikkeet näkyvät kauas - liike paljastaa sekä ketun että metsästäjän.

Jokainen houkuteltu petoeläin kiertää aikanaan alatuulen puolelle tunnistaakseen äänen aiheuttajan. Kettu voi tehdä hajuaistilla varmistuksen useiden satojen metrien päästä, tai vasta viime hetkillä. Ihmisen haju aiheuttaa välittömästi pakoreaktion. On tärkeää, että alatuulen puolta pystytään tarkkailemaan koko houkuttelun ajan. Pääsääntöisesti passittajan tulee tarkkailla kaikkia mahdollisia ketun luonnollisia kulkupaikkoja.

Pilleistä

Ketun houkuttelupyynti tarkoittaa lähinnä äänellä tapahtuvaa ketun houkuttelua ampumaetäisyydelle, saaliseläintä tai kettua imitoiden. Houkutteluääni voidaan tehdä esimerkiksi huulia tai kämmen pohjaa imemällä, styrox-palalla ja lasipinnalla tai ketun houkutteluun tarkoitettuja pillejä ja soittimia apuna käyttäen. Ketun ravinto koostuu laajasti kasveista, hedelmistä ja marjoista, hyönteisten kautta myyriin, jäniksiin, lintuihin ja jopa pienten hirvieläinten vasoihin. Itse olen havainnut korkeampien äänien olevan tehokkaampia kettujen houkuttelijoita. Lisäksi jäniksen hätähuuto on selkeästi uroskettujen mieleen, kun taas naarasketut ovat tyypillisempiä tulijoita käytettäessä etenkin hiiri- ja jyrsijäpillejä. Ketulta itseltään on kyetty tutkimusten avulla erottamaan yli 28 erilaista ääntä ja äännähdystä.

Pillit jaetaan avoimen kielen (open reed) ja suljetun kielen (closed reed) pilleihin sekä whistleihin (fox whistle). Äänellä houkuttelemisen lisäapuna voidaan käyttää myös kaaveita, jotka ovat motorisesti tai tuulen avulla liikkuvia, useimmiten turkiksesta valmistettuja, ”saaliseläimiä”. Kettupillit voidaan jaotella vielä jänis-, lintu-, myyrä- ja ketunääni pilleihin. Lisäksi ketun houkuttelussa voidaan käyttää apuna esimerkiksi varislintujen ja oravan varoitusääniä, etenkin jälkimmäinen toimii varsin hyvin epäilevälle ketulle, joka ei meinaa uskaltautua näreikön suojista esille. Ketun houkuttelupyynnin alkuun pääsee varsin pienellä alkusijoituksella.

Ketun houkuttelijan täytyy sulautua maastoon vaatetuksellaan. Tummaa taustaa vasten ei voi käyttää lumipukua ja toisin päin. Etenkin talvinen maisema on varsin pysähtyneen oloinen, stabiili. Siten vaatetuksenkin täytyy pysyä myös tuulessa elottomana. Houkuttelijan kannattaa maastoon sulautuvan asusteen lisäksi suojata kädet ja kasvot, sekä naamioida ase. Henkilökohtaisesti tekemäni kenttätestin nojalla uskallan asiaa suositella.

Pillityksestä

Metsästysalueen erityispiirteet asettavat pillityksen kestolle rajat. Pääasiallisesti pillitys aloitetaan 5-10 minuutin täydellisen hiljaisuuden jälkeen passipaikalla. Puhallussarjalla kestää noin 10–30 sekuntia. Tämän jälkeen odotetaan 1-5 minuuttia ja puhalletaan uusi sarja ilmoille. Tällä tavalla edetään 20–45 minuuttia, jonka jälkeen vaihdetaan pillityspaikkaa, äänettömästi, vähintään 300 metriä edelliseltä passipaikalta.  Pienillä, rikkonaisilla, metsästysalueilla ketun houkuttelupyynti on ”ootto-onkimaista” odottelua. Tässä tekniikassa odotetaan tietyllä paikalla alueelle saapuvia petoja. Passitukset voivat olla pitkiä, jopa usean tunnin mittaisia. Viimeisen pillityssarjan jälkeen, ennen paikan vaihtoa, on erityisen tärkeää tarkkailla vielä hetki mahdollisia myöhäisiä saapujia.

Houkuttelun pettämä kettu ilmestyy yleensä kuin aave paikalle. Eläimen liike on ainoa monesti joka paljastaa lähestyvän ketun. Käytös voi olla röyhkeää tai hyvin varovaista, epäilevän kaltaista. Jokainen kettu on erilainen, siten myös käytös vaihtelee suunnattomasti. Tässä vaiheessa metsästäjä ei missään tapauksessa saa tehdä äkillisiä liikkeitä, vaan ase nousee poskelle hidastettuna. Nopea nosto aiheuttaa ketussa välittömän pakoreaktion, yleensä ampuja ei tuohon vauhtiin ehdi mukaan.

Vastoin yleistä uskomusta pillitys toimii tehokkaana metsästysmuotona ympäri vuoden, jopa ketun kiima-aikana. Eri vuoden aikoina olosuhteet asettavat omat rajansa tehokkaalle pyynnille. Kiima-aikana erityisesti ketun omalla äänellä houkuttelu kannattaa, mutta myös perinteisemmät äänet ovat tehokkaita. Kiima-aikana tuplien, jopa triplojen, mahdollisuus on suuri.

Vuorokauden ajoista parhaita pyyntiaikoja ovat ne hetket jotka kettu itse on aktiivinen. Käytännössä onnistua voi ympäri vuorokauden. Pääasiallisesti pyynti kannattaa keskittää aamu- ja iltahämärään, sekä yöhön, mikäli lumivaippa ja mahdollinen kuu, tarjoaa riittävästi näkyvyyttä pyytäjälle.

Vesisade ja voimakas auringon valo ja lämmön kohoaminen saa eläimen haluttomaksi houkuttelulle. Kova tuuli taas hävittää pillin äänen kuuluvuutta. Tyynellä säällä äänet kuuluvat kauas, yleensä myös ne äänet, jotka eivät saisi ketulle asti kuulua. Etenkin talvisaikaan vallitsevan sään muutoskohdat saavat eläimet aktiivisiksi. Lämpötilan selkeä kohoaminen tai kiristyminen on pillittäjän tähtihetki.

Pillittäjä on löytänyt toimivan tyylinsä

Kaikki pedot reagoivat pilliin, joten myös hämärässä pitää kyetä eläin tunnistamaan. Itselleni merkillisimmät paikalle saapujat ovat olleet spanieli, kissa, valkohäntäpeura, rusakko ja saukko. Isot petolinnut, kuten huuhkaja, voi iskeä äänen pettämänä houkuttelijaan, joten tiettyä varovaisuutta on syytä noudattaa.

Kettuna ketun nahoissa?

Ketun metsästyksessä ei mielestäni koskaan voi korostaa liikaa varovaisuutta ja valmistautumista. Ketun metsästyksen taito kehittyy parhaiten metsästämällä, käytännössä. Tärkeää on löytää se oma, onnistumisia tuova houkuttelupyyntitekniikka. Teoriaa on hyvä tankata kokemusten tueksi, varsinkin innostuksen lisääntyessä.  Internetistä löytyy runsaasti informaatiota petojen houkuttelupyynnistä. Suomenkielisenä aiheesta on kirjoitettu varsin vähän, joskin asia korjaantuneen kuluvan vuoden aikana. Suosittelen tutustumaan myös houkuttelupyynti.fi -ryhmäämme facebookissa.

Kansanperinteessä kettu on viekkauden ja juonittelevan mielen symboli. Tuliketun, eli tulikon, kaataja kohtaisi rikkautta, kuuluisuutta ja onnea. Sen sijaan, että jahtaisimme pilleinemme salaperäistä, tulihäntäistä kettua, voimme tarkastaa strategiamme ja metsästystaitomme todellisen luonteen kulttuuriperinnöstämme. Kansanperinteessä asuu viisaus joka narisevalla reppujakkaralla unohtuu. Kettu on viekas selviytyjä, aistikoneisto, jota kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjaavat kolme asiaa: ravinto, turvallisuus ja lisääntyminen.

Ilman kettua ei ole ketun metsästäjää

Porukka kyselee koskas arvon herra aikoo blogiaan taas kirjailla. Realismia on se, että aikaa on rajallisesti ja pääjuttu on tällä hetkellä opiskelussa, joka työllistää allekirjoittanutta erittäin paljon.

Sain viime viikolla kysymyksen, jota on ehkä tässä vaiheessa syytä avata. Kysymys tuli vähemmän metsästystä harrastavalta henkilöltä, ja se kuului näin: miksi kettua metsästetään?

Olen aina pitänyt siitä, että ihmisellä on mielipiteitä ja hän uskaltaa niitä esittää. Toinen mitä arvostan on se, että mielipide elää, kasvaa ja pysyy kokoajan muuttuvan maailman liikkeessä mukana. Absoluuttisia faktoja ei ole, objektiivisuus on harhaa. Voisiko tuosta irrota selitys, miksi kettua metsästetään?

Perinteinen selitys ketun metsästykselle hakee oikeutusta yhteiskunnallisista teemoista. "Ilman metsästäjää kettukanta söisi aamupostitkin laatikosta", näinhän asia ei ole. Kettu kuuluu suomalaiseen luontoon, se on osa faunaa. Kettujen määrä kasvaa alueellisesti sen mitä ympäristö kykenee kantamaan. Ihminen on saattanut luoda kettukannan kasvulle omalla toiminnallaan edellytykset kasvaa ylitse rajan, mikä ei olisi mahdollista ilman ihmisen jokapäiväistä eloa alueella.

Suuri kettukanta on siis suhteellinen käsitys. Ylitsepaisuva kettukanta vaikuttaa vastaavasti saaliseläinten määrään, jolloin vaikutus, saaliseläinkannan romahtaessa, kohdistuu kettuun itseensä. Syntyy kettukannan aaltoliike. Kettupopulaatiolta riistetty palanen elämän mahdollisuuksia tiputtaa vääjäämättä alueellista kettujen määrää, ellei tilalle synny jotakin korvaavaa palasta. Tämä vaikuttaa vastaavasti ketun saaliseläinten määrään, elleivät ne vastaavasti kohtaa jonkinlaista menetystä tai saavutusta.

Asiat eivät ole yksinkertaisia, edes edellä esitetyn pelkistyksen mukaan.

Minusta ketun metsästyksen perustelut ovat henkilökohtainen valinta, mielipide. Yksi metsästää kettua luonnonhoidollisesta perusteesta eli siksi, että hän kokee alueellisen kettukannan pitävän saaliseläinkantojaan liian ahtaalla metsästäjän näkökulmasta. Ylä-Lapin naalikanta on hyvä esimerkki tästä. Punaketun leviäminen uhkaa osaltaan maamme naalikantaa.

Toiselle ketun metsästäjälle syynä on riistanhoidollinen peruste. Suojellaan metsästäjän muita riistaeläimiä pienentämällä kettukantaa. Näin luodaan metsästäjälle itselleen mahdollisuus runsaanpiin riistakantoihin. Esimerkiksi vesilintukosteikkoihin.

Joku suojelee kanojaan. Kettu vei kanan tai kaksi tarhasta viime yönä, ja nyt omistaja punoo juoniaan kanavarkaan kohtaloksi. Ilmassa voi olla, vihaa ja katkeruutta.

Entäs jos joku metsästää kettuja siksi, että se on haastavaa, mielenkiintoista, jännittävää ja mukavaa? Itse olen tälläinen metsästäjä. Metsiemme Smirre on hieno riistaeläin ja vaativan vastuksen tarjoava puuhkahäntä. Metsästys on itsessään arjesta irroittava peli, johon kuuluu saaliseläimen ampuminen. Ennen riistalaukausta tässä pelissä on kuitenkin osattava useimmiten taktikoida pelimerkkinsä oikein ja vielä onnistuttava laukauksessa. Myös eläimillä on huonot päivänsä ja joskus ampumatilanne tulee "leikiten". Tilaisuuden käyttäminen tai käyttämättä jättäminen on jokaisen oman tilannetajunsa ratkaistavana ilman ratkaisun suurempaa arvottamista.

Kettu ja sen metsästäjä elää ainakin jollakin tasolla symbioosissa. Ketun metsästäjä vähentää kantaa luoden eloon jäävälle osalle mahdollisuuksia elää leveämpää ketun elämää. Kettu puolestaan tarjoaa elävänä metsästäjälle metsästyselämyksen. Ilman kettua ei ole elämystä.